Consul Solomon

Rotu, skp Ahaltekinhevonen, ori
Väri, säkä Ruunivoikko, 155 cm
Syntymäaika, ikä s. 23.08.2003, 15 v.
Maahantuoja *lumienkuli*
Omistaja Anni Kiviniemi (VRL-08817)
Rek.nro. VH12-001-0095
Kotitalli Susikallio
Koulutustaso KO: Helppo A RE: 90 cm ME: 70 cm

Pöljä kuin ämpäri!

Consul Solomon, joka meille saapuessaan nopeasti Suloksi taipui, on pohjimmiltaan ystävällinen, mutta hyvin herkkä tapaus. Säpsyilevä ori tarvitsee hoitajakseen rauhallisen ihmisen, jonka täytyy myös ansaita hevosen luottamus. Sulon kanssa tavallisimmatkin arjen askareet, kuten tallista tarhaan siirtyminen, voi lopulta olla hyvinkin haastavaa pystyyn pomppivan hevosen kanssa. Laitumella Sulo viihtyy laumassa, ori ei havittele johtajan paikkaa ja vetäytyy nopeasti pois riitatilanteesta. Ei antaudu kiinni vieraille, vaan juoksee näitä karkuun korvat luimussa. Leipäpussin kanssa orin saattaa kyllä hyvällä tuurilla kiinni saada, jos vain on tarpeeksi rauhallinen ja etenee hitaasti. Tutun ihmisen tullessa hakemaan Suloa, ori voi parhaina päivinään jopa ravata vastaan korvat ujosti hörössä. Suloa taluttaessa kannattaa olla varuillaan, sillä pienikin vesiämpärin kolahdus tai oven pamahdus voi saada orin aivan suunniltaan. Sulo harrastaa pystyyn hyppimistä sun muuta pompahtelua, jolloin hoitaja saa todella olla varuillaan, ettei jää alle. Ei ori ilkeyttään sitä tee, ja yrittää parhaansa mukaan varoa tallaamasta ketään. Useimmat tallityöntekijöistä suosivat oria taluttaessa riimunnarun sijasta liinaa tai muuta pidempää narunpätkää, jolloin Sulon hypätessä pystyyn, ei tarvitse yrittää roikkua riimunnarun päässä.

Hoidettaessa Sulo kannattaa laittaa karsinaan, jossa ori on yleensä hyvin rauhallinen. Sitoo vain orin kevyesti kiinni, niin välttää pienimmätkin pyörimiset. Sulo kavahtaa äkkinäisiä liikkeitä, joten harjatessa täytyy vain olla rauhallinen ja ansaita näin orin luottamus. Varusteiden kanssa ei ole ongelmia, kunhan esimerkiksi satulavyötä ei tiputa varoittamatta Sulon jalkoihin.

Ratsastaessa Sulo on, kuten arvatakin saattaa, arvaamaton. Tai no, ainakin siihen asti, että päästään työskentelyn makuun ja saadaan ori keskittymään ratsastajan apuihin, eikä pelottavaan ympäristöön. Alkukäyntien aikana kannattaa siis olla varautunut kaikenmaailman jäniksenloikkiin, mutta kun otat ohjat tuntumalle ja alat ratsastaa, huomaat varmasti pian, ettei oria enää hetkauta rasahdukset tai juoksentelevat koirat. Sulo on kevyt ja miellyttävä ratsastaa, kun orin vain saa liikkumaan pohkeesta kunnolla eteen. Kouluraippa voi olla hyödyllinen, pari kevyttä napautusta taakse, että saadaan takajalatkin mukaan. Lisäksi se on oiva apuväline, jos ori intoutuukin pomppimaan, sitäkin kun usein tapahtuu. Koulukiemuroihin Sulo taipuu kauniisti, tosin ori painaa päänsä helposti luotilinjan alle, jolloin päätä pitäisi saada ylös. Muutoin herkkä ja nopea avuille, ja kaikinpuolin miellyttävä ratsu pehmeine liikkeineen. Estepuolella Sulo on varsinainen tiikeri, loikkien suurin ilmavaroin esteiden yli. Ori käyttää hypyissä paljon selkäänsä, ja vaatii ratsastajalta tasapainoa pysyä mukana korkeissa loikissa. Hyppää läheltä, venyy hyvin sarjoilla ja kääntyy pienimpiinkin mutkiin. Laukkojen kanssa ratsastajan pitää kuitenkin olla tarkkana, että Sulo saataisiin tulemaan tarkoituksenmukaisessa laukassa alas esteeltä. Erikoisesteet ovat Sulolle heikko kohta, ori kyttäilee niitä ja ratsastaja saakin olla hyvin topakkana, että niistä mentäisiin yli. Pieni huomautus esteraipalla kaulalle, niin eiköhän sitä yli mennä viimeistään kolmannella yrityksellä. Kisatilanteessa pyritään tietysti siihen kahteen, jolloin ratsastajan pitää olla psyykkautunut etukäteen mahdollisiin kieltoihin. Maastossa.. no, jos ei pelkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Sulo on varmasti oikea ratsu.

Oma käsitykseni Sulosta on parantunut orin oltua omistuksessani jo pidemmän aikaa. Oli aikaavievää voittaa orin luottamus, mutta kun se oli tehty, arki ja päivittäiset rutiinit helpottuivat. Nykyään Sulo turvautuu minuun, eikä pelkää simppeleitä asioita niin kuin ennen. Toki poikkeuksia löytyy, mutta yleisesti ori on tullut järkevämmäksi seurassani. Tuntemattomien ihmisten kanssa Sulo on edelleen arvaamaton ja säikky. Ratsastaessa Sulo on myös rauhoittunut, jos selässä vain on tuttu ihminen. Tottakai ori säikkyy esimerkiksi kovia ääniä ynnämuuta sähellystä ympärillään, muttei nyt sentään kirjaimellisesti pelkää omaa varjoaan. Koulupuoli on tasoittunut hurjasti ja esteetkin ylittyvät varmemmin. Maastoilu on jäänyt vieläkin aika vähälle, mutta jospa sekin vielä ajan myötä onnistuisi. © Anni

Suku & jälkeläiset

i. White Cherkee ii. Nicodemus
ie. Neptune Mam
e. Grande Luna ei. Jack Flash
ee. Alberta RIO
at-t Susikallion Shirin

Kilpailumenestys

01.10.2012 Susikallio villit 70cm 2/5
18.12.2012 Bogar&Britanov ERJ 70cm 3/100
01.01.2013 Bogar&Britanov ERJ 90cm 6/50
07.01.2013 Hurmeen kisakeskus ERJ 100cm 7/50
21.01.2013 Bogart&Britanov ERJ 80cm 6/60
23.01.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 80cm 6/40
23.01.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 90cm 1/40
27.01.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 90cm 2/40
28.01.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 80cm 1/40
31.01.2013 Konkkaronkka ERJ 90cm 1/40
05.02.2013 Konkkaronkka ERJ 80cm 3/40
09.02.2013 Konkkaronkka ERJ 90cm 5/40
24.02.2013 Ilomantsi ERJ 90cm 6/50
26.02.2013 Ilomantsi ERJ 90cm 6/50
12.03.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 90cm 5/40
13.03.2013 Kilpailukeskus Stewart ERJ 90cm 2/40
29.03.2013 Hurmajärven Kartano ERJ 90cm 3/100

31.12.2012 Kisatalli Vienre KRJ heC (tarina) 1/30
15.01.2013 Jindabyne KRJ heB 4/40
22.01.2013 Bairdon KRJ heA 4/40
24.01.2013 Bairdon KRJ heA 3/40
19.02.2013 Konkkaronkka KRJ heA 1/40
24.02.2013 Konkkaronkka KRJ heA 6/40
25.02.2013 Konkkaronkka KRJ heA 3/40
14.03.2013 Konkkaronkka KRJ heA 4/40
18.03.2013 Konkkaronkka KRJ heA 3/40

Päiväkirja & valmennukset

31.12.2011 Uudenvuodenmaasto Taftaf'illa
Aateltiin nyt Sulon kanssa juhlistaa meidän toistaiseksi lyhyttä matkaa ensimmäisellä yhteisellä kunnon maastoreissulla kera paukkuvien rakettejen ja railakkaan meiningin. Mikäs sen parempaa, varsinkin hermoheikon konin kanssa, jonka erikoisuus on taittaa matkat kahdella jalalla. Muiden lähtiessä matkaan me Sulkun kanssa yritettiin tutkailla noita taivaankappaleita vähän lähempää, ne tähdet kun on niin pirun kaukana ja vähän ois valoja pois kaivattu.. Jätkä ois kyllä singonnut molemmat vaikka kuuhun, mutta valitsin kuitenkin sen maastoretken, eli eikun keppi viuhumaan ja koni etiäpäin! Vähän jouduttiin Sulon kanssa alkukäyntien aikana miettimään, et minne suuntaan ollaan menossa ja pääsiskö sitä edellä menevää possujunaa mitenkään ohittamaan. Uljas orini nyt olis kyllä siitäkin vaikka yli mennyt, kahdella jalalla vieläpä. Mut aateltiin säästää ne kikkailut myöhemmäksi, ettei vaan muiden pullaponit turhaan hermoile. No, sit tuli aika ravailla ja Sulo oli selvästi vähintäänki montélähdössä. Vähän oli ilmakuoppia matkassa, liekkö sitten perse lentänyt vai oliko vaan niin mahottoman kuoppanen tie. Laukkapätkillä tää mun ruma ankanpoikanen vasta pääsikin elementtiinsä! Kumpikin pää lensi tasaiseen tahtiin ja siinä riitti muille kattelemista, minä kiroon kaakkiani joka vaan tykittää kahta kauheemmin. Taisin mä kerran sinne hankeenkin sukeltaa ja sit sitä oria jahtas koko porukka, vaan meillä ei vähästä lannistuta ja pian siellä selässä taas oltiinkin! Taidettiin me ne eväätkin siinä vauhdissa hotkasta, saipahan Sulo lisää virtaa omistajantiputusoperaatioonsa. Siinä hetken pajatettuani sitten kampesin itseni taas selkään ja sain kuin sainkin pojalta nokan lyttyyn ja konin avuille. Siinä sitä sitten kelpaskin vähän matkaa tyrkkiä, kunnes taas laukkapätkällä me jäätiin taiteilee kahdella jalalla, yliarvostettuuhan se on pitää ne etukaviot maassa. No, kutakuinkin hengissä selvittiin takaisin talliin, hevonen aiva puhki ja hiestä märkänä. Varusteet pois, viltti niskaan ja vähän sapuskaa teen, niin oli itseensä tyytyväinen hevoinen! Sitten ite tutustumaan ruokapolitiikkaan, alkohan se jo pikkusen hiukoa. Rakettien ammuskelun jälkeen sitä saikin käydä kattomassa, että makasko Sulkku jalat pystyssä karsinassa, vai oliko kenties tullu ovesta läpi. Vaan siellähän tuo nukkui, liekkö maastoreissu uuvuttanut vai oliko aivotoiminta jo lopullisesti hiipunut? Se jääköön arvoitukseksi. ;)

24.1.2012 Yksityiskoulutunti Susikalliossa
"Alkutunnista kaunispiirteisen oriin huomio näytti olevan jossain aivan muualla kuin ratsastajassa, ja sinulla olikin työtä saada se kuulolle. Alkulämmittelyssä sen huomiokyky kuitenkin parani ja oriin rentouduttua myös askel piteni. Ongelmaksi muodostui oriin tapa laskea päätään luotilinjan alapuolelle, mikä haittaa apujen tehoa. Ravissa oriin askellus oli alkuun hieman tahmeaa ja jäykkää, mutta kunnollisella työstöllä sait sen rentouttamaan liikkeitään. Mitään erityisen tajunnanräjäyttävän kaunista liikettä Sulosta ei kuitenkaan tänään saatu irti, mutta laukassa sen liike sulavoitui entisestään. Ratsastusradan teillä asetus meinasi välillä unohtua puolitiehen, ja etenkin sisäpohjan käyttö jäi hieman vaisuksi. Ulko-ohjaa sinun tulisi kuitenkin muistaa hellittääkin välillä ja muutoinkin antaa hevoselle enemmän "tilaa" myötäämällä useammin ohijsta. Taivutukset ja pohkeenväistö sujuivat perustason mukaan." - Kristian Lindholm

28.2.2012 Yksityisestetunti Susikalliossa
Päästyäni rakkaan laamani selkään ja käveltyämme pari kierrosta pidemmin ohjin, ryhdistäydyin, kokosin ohjat ja lähdin hakemaan kunnon tuntumaa. Muutamien pysähdysten ja peruutusten jälkeen otin ravin ja lähdin keventämään tehden voltteja ja kiemuroita. Viona oli laittanut alkuverkkaa varten puomisarjoja, jotka menimme pari kertaa molempiin suuntiin. Alkuun Sulo ei saanut koipiaan kuriin ja puomit sen kuin kolisivat, mutta pari puolipidätettä herätykseksi ennen ensimmäistä puomia ja orikin alkoi keskittyä hommaan ihan tosissaan. Jatkoimme lämmittelyä ristikolla ja parilla pystyllä. Otin alkuun pari laukkaympyrää molempiin suuntiin, että sain laukan pyörimään ja Sulon kunnolla kuulolle. Näin ristikko ylittyi melko siististi, laukan säilyessä tasaisena ennen ja jälkeen esteen. Pystyjen kanssa homma tuotti alkuun vähän hankaluuksia, Sulo kun meinasi hieman innostua hommasta ja lähteä rynnimään ihan kunnolla. Vähän aikaa siinä jouduttiin ympyrällä pyörimään ja hakemaan oria kuulolle, että päästiin pari kertaa esteelle suht järkevässä vauhdissa eikä singottu yli kenguruloikalla. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli Sulolle pieni järkytys, vino linja sai orin hermostumaan ja ei siinä sitten ehditty mitään puomeja sen enempää bongailla.. Onneksi pienen rauhoittelun jälkeen saatiin kerran sen verran rauhallinen suoritus, että saatiin Vionalta lupa jättää asia hautumaan. Pienen huilin jälkeen Viona sitten esittelikin meille seuraavat haastajat, eli aaltoesteen, sianselän, vesiesteen ja muurin. Tässä vaiheessa Sulo alkoi vilkuilla vähän joka nurkkaa ja vaistomaisena itse kokosin ohjia, jolloin jätkä päättikin repäistä ja vetäisi keulan pystyyn ihan kerralla. Tiukka murahdus ja orin laskettua koipensa takaisin maan pinnalle alkoikin niin armoton työskentely, että siinäpä ei sitten enää pompittu muuta kuin esteiden yli. Aallot ylittyivät ilmavalla loikalla, mutta ensimmäinen töksähdys tapahtui sianselälle. Pieni huomautus raipalla kaulalle ja eikun uusiksi! Tällä kertaa Sulo hyppäsi huudahdukseni kannustamana jättimäisellä loikalla esteen yli ja kuskilla oli töitä kyydissäpysymisen kanssa. Matkassa kuitenkin pysyttiin, vaikka Sulkku yrittikin esitellä parit jänisloikat esteen jälkeen. Seuraava suuri haaste oli vesieste. Sulo vilkuili vesimattoa jo kauempaa ja kyttäsi sitä ravaillessamme esteen ohi. En kuitenkaan lannistunut, vaan nostin laukan ja päättäväisenä ohjasin orin esteelle. Jätkä löi kuitenkin jarrun pohjaan jo hyvissä ajoin ennen estettä ja Viona otti yläpuomin pois, jolloin esteelle jäi korkeutta about 60cm. Toisella yrityksellä yli mentiin epämääräisessä laukassa varsin kömpelöllä loikalla, mutta kun Viona nosti puomin takaisin paikoilleen, rupesi Sulonkin kintut nousemaan. Kolmannella kertaa mentiin nimittäin yli jo kyttäilemättä, tiikerimäisellä loikalla. Muuri osottautui odotettua helpommaksi, eikä sitä tarvinnut vääntää sen kauempaa. Viimeisenä tehtävänä olikin sitten vetäistä esteet peräkkäin, mikä alkuun ihan rehellisesti sanottuna kauhistutti sekä ratsua että ratsastajaa. Sulo kielsikin jo aaltoesteelle epäröintini takia, mutta ryhdistäydyttyäni pääsimme yli. Loputkin esteet ylittyivät sotahuutojeni saattelemana, toivottavasti yleisöllä oli edes hauskaa! Loppuverkassa Sulo mennä touhotti alkuun kuin höyryveturi, mutta kun rauhotin kevennystäni ja myötäsin hieman ohjasta, ori rauhoittui ja sain ratsastettua sen kivasti rennoksi eteenalas. Parin kiekan jälkeen jätkä saikin pitkät ohjat ja monet kehut.

14.3.2012 Yksityiskoulutunti Susikalliossa
"Esteratsukko oli mielenkiintoista vaihtelua, yleensä kun olen tottunut opettamaan vain kouluratsukkoja. Hevosen rakenteesta ja lihaksiston kehityksestä oli nähtävissä vahva suuntautuminen esteille, etenkin takaosa kaipaisi työstöä jotta ori kantaisi kunnolla takaosallaan ja astuisi rungon alle aktiivisemmin. Kuulemma peräänannon kanssa teillä olikin ilmennyt ongelmia. Tähän voisin antaa vinkiksi täsmällisten peruutusten ratsastamisen. Tiedän, että olette esteratsukko, mutta treenin alussa yksi tai kaksi peruutusta ei vie kovin paljoa aikaa. Tunti aloitettiin keskittymällä istuntaan. Saisit istua selässä vielä rennommin, nyt jännitit ja puristit hevosen kylkiä jaloillasi staattisesti, jolloin hevonen turtuu pohkeelle. Jalat rennoksi, niin homma sujuu jo paljon paremmin. Sinua sai toistuvasti huomauttaa myös hartioiden jännityksestä ja käsien kannatelusta - haluan nähdä vain kauniisti sä'än yllä kannateltuja, rauhallisia ja hiljaisia käsiä! Ensimmäinen varsinainen harjoitus oli kulmien huolellinen ratsastus. Itsenäisessä alkulämmittelyssä huomasin, kuinka annoit Sulon usein lintsata kulmat. Ratsasta kulmat aina huolellisesti; asetus sisäohjalla, ulko-ohja vahtii ettei hevonen taivu liikaa. Pohje pitää hevosen liikkeessä ja ohjailee. Annoit Sulon "kaatua" kulman läpi, opettele eroon tästä tavasta ja ratsasta kulmat aina huolellisesti. Tällöin hevosen on pakko hakeutua peräänantoon, muutoin sen on vaikeaa pysyä tasapainossa. Hevosen saaminen kuolaimelle, muotoon tai peräänantoon, millä nimellä haluatkaan kutsua, on helpointa sitkeällä, pitkäjänteisellä työllä, oikeaoppisella istunnalla. Kuolaimen liikuttelu saa herkimmät hevoset peräänantoon, Sulon kanssa saatiin tehdä useita harjoituksia ennen kuin ratsu työsti takaosaansa, kannatteli itseään ja ratsastajan painoa selkälihaksillaan, ei rangallaan, ja kuunteli kunnolla kuolainta. Lämmittelyn jälkeen siirrytiin hiomaan laukkatyöskentelyä. Useiden teiden ja ympyröiden avulla treenattiin laukan hallintaa, siirtymisiä ja temponvaihdoksia. Laukanvaihdot sujuivat alkuun hyvin, mutta joka toisella askeleella laukanvaihto tuotti suurta päänvaivaa Sulolle, ja se osoittikin mieltään pukittamalla. Uusi yritys, ja nyt jo sujui paremmin. Laukkatyöskentelyn suurin ongelma teillä lienee ratsastajan harhaluulo siitä, että pohkeen jälkeen selässä voi vain istua kyydissä kunnes tulee seuraava liike. Laukka tulee kuitenkin pitää pyöreänä ja tahdikkaana ratsastamalla aktiivisesti eteenpäin: pohje pysyy liikkeen mukana ja elastisena, ohja myötäilee ja paino kannustaa tai hidastaa tilanteen mukaan. Ympyrällä päästit Sulon helposti taipumaan liikaa, vahdi ulkoavuilla taivutuksen laatua. Tiet sujuivat muuten perustason mukaan, joskin vastalaukka kiemurauralla, laukanvaihto käynnin kautta sekä siirtymiset askellajista toiseen vaativat hiomista. Haluan nähdä vain siistejä, pehmeitä siirtymisiä - niitä en nähnyt tällä tunnilla lainkaan. En halua nähdä ratsastajan käyttävän apuja - enkä varsinkaan kuulla! - saatika sitten töksähteliviä siirtymisiä ja ratsun tottelemattomuutta. Napakoin, pehmein avuin!" - Kristian Lindholm

14.3.2012 Ratsutus Susikalliossa
"Yksityistunnin jälkeen oli olimme sopineet, että läpiratsastaisin Sulon. Vähän typerää, kun hevonen on jo tunnin verran ollut ratsastettavana, mutta minulla ei olisi hetkeen muulloin aikaa keskittyä tähän ratsukkoon, joten otin ohjat vastaan ja ponnistin ketterästi pienikokoisen hevosen selkään. Minulle ratsu oli hieman pieni, mutta pienellä haulla pohkeen paikka ja sopiva istunta löytyi. Hevonen lähti liikkeelle pelkällä painon siirrolla, ja muutaman kulman huolellisen ratsastuksen ja kuolaimen liikuttelun jälkeen ori hyväksyi kuolaimen täydellisesti. Ori kulki kuitenkin hieman epätasapainossa, joten taivutin sitä avolle. Sulo ei alkuun olisi suostunut taipumaan kunnolla rungostaan heikommalle puolelleen, mutta muutaman yrittämän jälkeen liike onnistui kelvollisesti. Toiseen suuntaan avo onnistui mainiosti, ori olisi mielellään taipunut jopa liikaa, joskin toisella kerralla yritti fuskata. Kolmas kerta sujui jo hyvin. Hevonen ei vieläkään ollut täysin suora, joskaan ei sitä yhdellä ratsastuksella saakaan vahvistamaan molempien puoliensa lihaksia tasapuolisiksi. Pohkeenväistön kanssa ilmeni sama ongelma, mutta tähän liikkeeseen ori taipui molemmin puolin helpommin, vaikka ristiin astuminen heikolle puolelle jäikin torsoksi. Vastalaukan jälkeen hevonen alkoi tuntua jo paljon paremmalta, se ei enää vastustellut kuolainta lainkaan ja myötäsi niskastaan sopivasti. Sulo ei tehnyt kuulemma yleistä virhettään, ylittänyt luotinlinjaa, vaan pysyi sen rajoissa hyvin. Luovutin läpiratsastetun hevosen takaisin omistajalleen." - Kristian Lindholm

1.10.2012 Estekisat Susikalliossa
Sulo kavahti hieman sinistä ruusuketta suitsissaan, mutta tuntui unohtavan koko asian, kun annoin orille laukkapohkeet ja ohjasin sen kaviouralle. Yleisö taputti ja en voinut kuin hymyillä pienelle, rumalle ankanpoikaselleni, joka oli näyttänyt kyntensä ja suorittanut 70cm radan virheettä. Ori oli niin tohkeissaan, ettei tajunnut edes pukitella, vaikka pääsikin revittelemään kunniakierrokselle. Toinen luokka sujui heikomman puoleisesti, kuski mokaili, eikä ratsu tiennyt mitä tehdä. Selvittiin kuitenkin rata loppuun vaikka puomit kolisivatkin, urhea Sulo!

17.12.2012 Yksityiskoulutunti Susikalliossa
"Keskityimme tänään käyntityöskentelyn hiontaan. Ratsastaja oli toivonut tason edistämistä, mutta ratsu oli sen verta virkeällä tuulella, että katsoin parhaaksi pitäytyä perustyöskentelyssä. Tunnin alussa ori säikkyi maneesin katolta putoilevaa lunta ja ratsastajalla oli täysi työ pitää oriin huomio itsessään. Koko maneesin sijaan työskentely keskitettiin pääty-ympyrälle, jolloin hevosen oli helpompi keskittyä olennaiseen. Ympyrätyöskentelyä sovellettiin lähinnä käynnissä pysyen kautta tunnin, jolloin lopputuloksena oli kauniisti pitkälle alle astuva niskastaan taipunut ratsu. Ratsukon yhteistyö koheni tunnin loppua kohden, tosin olisin toivonut näkeväni hienovaraisempaa työskentelyä ratsastajan osalta. Lisätty käynti tuotti ratsukolle ongelmia, sillä ratsu puski ohjalle. Käynnissä pysyminen tuntui olevan hankalaa, ja ratsastaja saikin koko ajan olla ottamassa takaisin. Vähitellen homma alkoi kuitenkin toimia, tosin sain olla vähän väliä muistuttamassa pohkeen oikeasta paikasta ja ratsun takaosan työskentelystä. Välillä ympyrät kutistuivat ja "mutkat laitettiin suoriksi", mutta lopulta siirtymiset lisättyyn ja koottuun käyntiin sujuivat. Kun hommaan vielä lisättiin takaosakäännös ja ympyrän leikkaus, oli vähällä ettei sekä ratsastajan että hevosen päät menneet sekaisin, mutta kun jutun juoni alkoi valjeta, oli lopputuloksena kaunis suoritus ja hyvin kuolaimelle toimiva, kevyt ja elastinen ratsu. Loppuverryttelynä annoinkin Annille luvan palkita hevosensa hyvästä työstä antamalla pitkät ohjat ja vapaan ravin." - Kristian Lindholm

Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen. This is a sim-game stable!
All rights reserved.