Susikallio 10 vuotta - 10 vuotta muistoja

Paiskaat auton oven kiinni. Sinua vastaan juoksee yli-innokas tallikoira häntä heiluen ja kieli lerpattaen. Se on kaataa sinut kuralätäkköön, mutta väistät viimetipassa ja olet astua vielä höyryävän lämpimään paskaläjään. Sinun tekee mieli huutaa ääneen: "Miksi aina minä?!", mutta jätät sen tällä kertaa väliin. Sen sijaan kumarrut silittämään Picassoksi nimetyn koiran päälakea. Koira pomppii ilosta haukkuen perässäsi kävellessäsi maneesin ohi tallille. Hymyilet itseksesi kuunnellessasi maneesista kantautuneita ääniä - siellä se riiviö taas menee!, ajattelet. Ratsastuksenopettaja karjuu ponille täyttä kurkkua, mutta kuulet ulos asti putoilevien ja pirstoutuvien puomien metelin. Joku kiroaa ääneen tallissa, tuntematon sotilas - eikun siis tuntiratsastaja - on hiipinyt tallin taakse varjoihin hermosauhulle. Hymyilet itseksesi. Juuri tällaista tallia kaipasitkin; rentoa, hieman kuritonta ja mukavalla ilmapiirillä, sekä tietenkin laadukkailla - kröhöm.. - hevosilla ja pätevillä opettajilla maustettua ratsastuskoulua!

Näillä sanoilla toivotettiin kävijät tervetulleeksi Susikalliolle vuonna 2008, tallin perustamisen aikoihin. Ja näillä sanoilla toivotamme kävijät tervetulleeksi nytkin, kun Susikalliolla on tapahtumarikkaita vuosia takanaan jo melkein 10! Susikallion 10 toimintavuoden varrelle on mahtunut huimat määrät tarinoita, kuvia ja tapahtumarikkaita muistoja. Sen kunniaksi kokoamme 10 muistoa 10 vuoden ajalta.

Muistatko?

Unohtumattomia tapahtumia

Historian siipien havinaa...

(Kertomus Susikallion tilan historiasta julkaistu ensimmäisen kerran Heinis-sivulla v. 2010)

Mestänreunaan, aivan Susijoen pikkukylän tuntumaan, rakennettiin pienen pieni kartanotyylinen rakennus, Susikallio, vuonna 1883 kreivitär Silja Larssonin toimesta. Rouva oli viehättynyt jo pikkulapsena rehtiin, uutteraan suomenhevoseen ja halusi pitää tämän upean rodun kannan yllä. Kartano aloitti toimintansa minimaalisena sisukkaita työhevosia jalostavana siittolana, jonka toiminta lopahti rouvan kuollessa yllättäin. Tämän tytär ei ollut kiinnostunut hevosista, vaan remointoi tallin navetaksi; olihan 1900-luvun vaihteessa lypsykarjasta enemmän hyötyä kuin siittolasta. Sanja Larsson piti maatilaa pystyssä vuosien ajan, kunnes tulipalo tuhosi navetan 1903 miltei kokonaan. Kartano säilyi palolta, mutta Siljan aikaisia valokuvia on säilynyt vain yksi, joka on nähtävissä sivussa.

Larssoninen myydessä hyödyttämän tilan, osti sen Markkalan Jaakko, joka sisukkaana maajussina kunnosti navetan ja hankki vain kuusi lehmää. Aikojen saatossa miekkoselle eksyi suomenhevostamma Matilda. Matildan jälkeläisistä Martta ja Malla vaikuttavat vieläkin Susikallion tammalinjoissa, joskin nykyään näiden kantatammojen nimet ovat jo painumassa unholaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Martta ja Malla palasivat ehjin nahoin kotitilalleen, mutta isäntä oli kaatunut sodassa. Niimpä tila meni taas myyntiin; tällä kertaa sen emännäksi päätyi tomera rouva Lahtinen, joka perusti vanhan navetan puitteisiin yksityisen lastenkodin. Vanha rouva kunnioitti rakkaan isänmaansa kansallishevosta ja antoi Mallan asuttaa pientä talliaan vielä vuosien ajan, Martta kuoli vain vähän sen jälkeen, kun rouva oli tilan markkinoilta ostanut. Lahtisen suku piti tilaa pystyssä kymmeniä vuosia: Tarmo Lahtinen perusti äitinsä kuoltua tilalle pienen lomakodin 1970-luvulla. Tila säilyi sellaisena aina 90-luvulle asti, jolloin Väinölä osti vanhan kartanon maineen perustaakseen pienen ravitilan, jonka kantaan vaikutti edelleen Matildan sukulinja. 2008 Viona Z. osti ränsistyneen tilan puoli-ilmaiseksi; huonon menestyksen johdosta oli Väinölä ratkennut juoppouteen ja tila oli pakkohuutokaupattu.

Lukemattomat tunnit korjaustyötä, suunnittelua ja remonttia - vuonna 2008 Ratsastuskoulu Susikallio avasi ovensa yleisölle. Ratsastuskoulu Susikallio aloitti 12 karsinan pientallina, mutta laajeni nopeasti kahden tallin tilaksi; pian kuvioihin astui myös yksityistoiminta joten lisäkarsinoita tarvittiin - näin rakentui kolmas talli. Susikallio avasi siittolasiiven muutaman kilometrin päähän päätallialueelta, mutta siittolasiiven toiminta siirrettiin käytännöllisyyssyistä lähemmäs, aivan päätallialueen lähettyville. Näin siittolan hevosia oli tarvittaessa helpompi käyttää opetusratsuina. Sittemmin jalostustoiminta on keskittynyt tallipihan keltaiseen kakkostalliin ja vanha siittolasiipi majoittaa muutaman yksityishevosen "takatallin" nimeä kantaen.

Muistoja tallilta

Ensimmäisen ratsastustunti pidettiin 20.6.2008; oli kesäkuinen perjantai-ilta ja tuntilaiset kokoontuivat kentälle...

"Tunti alkaa kevyellä lämmittelyllä. Muutama kierros käyntiä pitkin ohjin. Lyhyet ohjat, kierros koottua käyntiä. Harjoitusravia, josta siirrytään noin 5 kierroksen jälkeen kevennettyyn raviin. Muutama kierros ravia, jonka jälkeen siirrytään hetkeksi takaisin käyntiin. Kokorataleikkaa eli lävistäjä ravissa, suunnan vaihdos ja laukka. Laukkaa muutama kierros, jonka jälkeen siirrytään takaisin raviin. Pari kierrosta ravia, jonka jälkeen pysähdys. Ratsukot jaetaan neljän ryhmiin, joista toiset jäävät kentän toiseen päähän, kun taas toiset siirtyvät toiseen päähän. Siirtyneet ratsukot laukkaavat laajassa ympyrässä sillä välin, kun toiset harjoittelevat pohkeenväistöä. Ratsastuksenopettaja neuvoo lähes kädestä pitäen, mikäli tarvetta on. Jokaisen rastukon suoritettua ryhmät vaihtuvat. Edelliset "pohkeenväistäjät" siirtyvät laukkaamaan, ja "laukkajaat" harjoittelevat vuorostaan pohkeenväistöä. Kaikkien suoritettua otetaan taas koko kenttä käyttöön ja harjoitusravia muutamia kierroksia, jonka jälkeen siirrytään keskilaukkaan. Loppuverryttely; muutama kierros harjoitusravia, jonka jälkeen viimeiset kierrokset vapaata käyntiä pitkillä ohjilla. Tunti päättyy ratsastajien asettuessa riviin keskelle kenttää. "



Ensimmäinen leirimme järjestettiin onnistuneesti vuoden 2009 kesällä, jolloin mukana oli viisi ratsastajaa. Alla ote leiriläisemme Henz'in tarinasta, 2. leiripäivä:

"Herätys oli aivan kauhea. Niin kauhea, etten halua enää edes muistella. Sai siinä kyllä jälkeenpäin kunnon naurut, mutta aamulla ei ketään naurattanut kyllä yhtään. Herätys oli todellakin mieleenpainuva ja mieleenpainuvaan aikaan. Puoli seitsemältä. Kuka hullu sillon jaksaisi herätä. No aamupalalla kävimme jo ennen seitsemää ja söimmekin, ainakin minä, itseni täyteen. Aamupalalla oli ihanan tuoretta leipää, sitä kyllä halusi syödä, ja paljon eri hedemiä.Sitten vain nopeaa vaihtamaan ratsastuskamppeet ylle ja hoitamaan ratsuja kuntoon maastoilua varten. Arielle oli taas juntturalla päällä, otinkin sen käytävälle kiinni kuten aina Topenkin kanssa tein. Harjailin sitä pitkin voimakkain vedoin ja välillä se näytti oikeasti nauttivan. Sitten heitin varusteet selkään, sillä muut jo odottelivat. Satulavyön kiristäminen sujui hyvin ja suitsetkin pikkutamma otti ongelmitta. Itselle kypärä päähän ja maastoa kohti. Me saimme Ariellen kanssa olla jonon keskivaiheilla ja onneksi saimmekin. Arielle säpsyili kaikkea mitä voi ja vielä enemmän. Laukkapätkillä yritettiin välillä kiilata toisten ohi, mutta sain pidettyä hallinnan. Sivuloikat kävivät todella tutuiksi maaston aikana, muuten siellä oli kivaa. Itsellä tuntui, että tuli todella kuuma maastossa ja niin näytti tulleen Ariellellekin. Hölmö poni, mitä hyppi ja pomppi niin paljon. Muiden hevoset eivät olleet yhtään hikisiä, mutta Arielle oli. Niinpä hieman pesaisin sitä sienellä. Päivätunti meni ihan hyvin, kukaan ei tippunut, vaikka Arielle säikkyikin pari kertaa ihan kunnolla. Tämänkertainen ei kuitenkaan ollut mitään maastoon verrattuna ja pysyin hyvin ponin aivoituksissa mukana. Tunnin jälkeen hoidimme hoitsumme hyvin ja lähdimme päivälliselle. Päivällisellä oli ihanaa kotiruokaa. Nälkähän siinä oli tullut kun kaksi tuntia oltiin jo ratsastettu. Päivällisen jälkeen oli vapaa-aikaa ja minä menin ruokalevolle hetkeksi. Ruokalepo venyi kuitenkin hiukan, kun nukahdin. Nekku kävi minut sitten herättelemässä kun aika tuli. Tallipihan kokoontumiseen olikin eksynyt kaikki muutt ja minua hieman moitittiin myöhästymisestä. Lähdimme kuitenkin kaikki iloisina laitumille päin teoriatunnille, jossa oli aiheena istunta ja muutenkin ratsastus. Saimmekin aiheesta paljon juttua aikaa ja teoriaan varattu aika olikin, tai ainakin tuntui, hetkessä ohi. Käppäilimme takaisin tallille ja saimme tietää, että koko loppupäivä olikin vapaata. Kävin katsomassa Toppea, hoidin paljon Ariellea ja luin kirjaa, jonka olin ottanut mukaan. Iltapalan jälkeen kävin taas saunassa ja menin suoraa nukkumaan. Ai että oli ihana alkaa nukkumaan raskaan päivän jälkeen."
- Henz, Susikallion kesäleiri 2009

Kuukauden hoitajaa valittiin 2012...

Kuukauden hoitaja helmikuu 2012
- jaetulla sijalla Titta & Onttu, onneksi olkoon! Voittaja on tallilaisten ihailema ja sai eniten ääniä äänestyksessä: "Helmikuun Ihailluin Tallilainen"

Muistojemme hevoset


Susikallio 10v-ohjelmaa

Jätä 10-vuotistervehdyksesi vieraskirjaamme:


Ratsastuskoulu Susikallio
Koivukuja 10
Susijoki

Avoinna ti-pe 14.30-21.30 ja la-su 8-17.

© Ratsastuskoulu Susikallio 2008-2018. All rights reserved. VIRTUAALITALLI / VIRTUAALIHEVONEN