Peipon saari

Ootko kuullut kreikkalaisesta naisesta, joka ostaa Suomesta, Varsinais-Suomen rannikolta, ikioman saaren? No en mäkään, mutta niin se Viona vaan meni ja osti oman saaren keväällä 2015. Ai miksi? No hevosleireille, tietenkin!

Kivikkoinen ranta, mäntymetsä ja villiintynyt pihamaa, jota olisi voinut luulla niityksi. Niityn ja puiden keskellä kökötti punainen mökki. Voisiko sitä unelmien kesämökiltä enempää toivoa? Kyllä voi, nimittäin riittävän paljon tilaa hevosaitaukselle sekä ratsastuspolkuja. Ja tilaahan Peipon saaressa riittää.

Viona ja Anssi kunnostivat saaren kevään 2015 aikana kesää varten. Saaressa kiemurtelee yksi leveämpi hiekkatie, joka johtaa lossille. Tie muuttuu kuitenkin paljon ennen mökkiä kinttipoluksi, joten autoille on raivattu parkkitilaa lähemmäs rantaa. Mökki sijaitsee keskemmällä saarta, sinne on lossilaiturilta noin 4 kilometrin taival. Matka taittuu kuitenkin nopeasti, kun edessä odottaa lämmin rantasauna, henkeäsalpaava merimaisema ja laituri, joka kutsuu heittämään talviturkin ja nauttimaan Suomen kesästä parhaimmillaan - tikkupullalla maustettuna.

Peipon ratsastusmahdollisuudet ovat lukemattomat: niittyjä, metsää ja rantaviivaa riittää silmän kantamattomiin. Liukkailta rantakiviltä on kuitenkin hevosten kanssa syytä pysytellä turvallisen välimatkan päässä, mutta saaren itäpuolella on pitkä kaistale hiekkarantaa. Vesi Peipon saaren ympärillä on kirkasta ja puhdasta, vaikka Itämeren alueella ollaankin. Lähin naapurisaari on vain kivenheiton päässä, mutta itäpuolelle aukenee hulppea merinäköala. Myrskysäällä pahimmat tuulet puhaltavatkin aina juuri idän puolelta. Mökki sijaitsee läntisellä puoliskolla, jonne tuuli ei ota niin pahasti sankan puukasvuston läpi.

Illanviettoa, jota ei kukaan tule unohtamaan...

Pihapiirin ainoat rakennukset ovat kaksi pientä mökkiä saaren länsipuolen poukamassa. Mökeistä isompi on remontoitu muutama vuosi sitten tälle vuosituhannelle, vaikka saarella vallitseekin yhä maaseudun rauha ja hiljainen tunnelma. Punaisen mökin ruskeat portaat kiivettyään pääsee pienelle, viihtyisälle ja katetulle terassille, jossa riippuu yksinäinen riippukeinu vanhan sohvan ja pöydän takana. Sisällä on pieni eteinen, joka oikeastaan muuttuu tupakeittiöksi aivan huomaamatta. Tupaan ei juuri muuta mahdu, kuin iso pirttipöytä tuoleineen. Vanha takka pitää mökin lämpimänä ja valmistaa aamukahvin tunnelmallisesti pannussa. Sähköjä mökkissä ei ole, eikä juoksevaa vettä liioin. Vesi on kannettava mökkiin ulkokaivosta. Tupakeittiön takana on olohuone, joka samalla toimii myös majoitustilana. Olohuoneeseen mahtuu monen monta patjaa rivistöhin, ennätys lienee kymmenen luokkaa. Olohuoneen takana on vielä yksi huone, jonka ovi pysyy leiriläisiltä lukittuna. Ovessa kiikkuu kyltti "Vionan valtakunta", eikä vielä kukaan ole uskaltautunut oven taakse kurkistamaan. No, Peraa lukuunottamatta, joka tietää ylpeillä, että Vionan makuuhuoneessa on ihka oikea sänky - ja ihanan lämmin kakluuni!

Mökistä muutama metri merelle päin on saunarakennus, joka sekin on perinteinen puulämmitteinen sauna. Saunaan mahtuu kerrallaan hiukan alle 10 ihmistä, jos oikein tungetaan. Mukavammin mahtuu, kun osa porukasta odottelee vuoroaan rannan nuotiolla tai grillin äärellä mökin edustalla. Laituri päättyy melko syvään veteen, johon uskaltaa hypätä.

Peipon saari

Peippo on mäkinen ja sankan, paikoin vaikeakulkuisen metsän peittämä saari. Metsän kasvillisuus on monipuolista: mänty- ja kuusimetsikköjen lisäksi Peipossa pääsee nauttimaan valoisasta lehtimetsästä. Polkuja on lukuisia, eikä kaikkia suinkaan ole merkattu turvallisiksi. Eksyminen Peipon saareen käy sukkelammin kuin luoviminen perjantairuuhkasta Citymarketissa! Tässä muutamia kohteita Peipon saarella:

Itäranta - pitkä kaistale hiekkarantaa, navakasta tuulesta huolimatta upeine merinäköaloineen huikea laukkapätkä.

Lossilaituri - n. 4 km patikkapolkua mökiltä, saaren pohjoisosassa. Lossi kulkee kerran päivässä suuntaansa, myrskyllä ei ollenkaan.

Eteläranta/Pirunranta - vaarallisen jyrkkä kalliorinne, pysyttele kaukana hevosten kanssa!

Länsiranta - kivenlohkareinen, koskematon poukama, joka ei houkuttele ketään.

Uimaranta - itärannan eteläpäädyssä sijaitseva hienohiekkainen lahti kutsuu kesäisiä uimareita, etelärannan kalliot tarjoavat suojaa mereltä puhaltavalta tuulelta ja täällä aallokko on useimmiten lempeää.

Joki - uimarannalta koko saaren halki itä-länsi suunnassa kulkeva joki, joka paikoin kapenee metsässä solisevaksi puroksi.

Vanha silta - syvällä metsässä joki on niin leveä, että sen yli päästäkseen on ylitettävä jokseenkin vastenmielinen vanha kivisilta.

Niittyaukea - sillan ylittäneet rohkeat ratsukot palkitaan laakealla niityllä, joka kutsuu laukkaan!

Finkan aukio - pitsihuvilan ajanpatinoima puisto keskellä metsää, mm. ruostuneita penkkejä, erilaisia suihkulähteitä, patsaita ja jokunen hautakivi.

Finkagård - ränsistynyt pitsihuvila etelärannan tuntumassa, palveli aikoinaan suosittuna hotellina. Huonekalut peitetty valkoisin lakanoin, nyt talo on vain muistoja täynnä... Finkagårdia ympäröi valtavat puut, joiden ansiosta paikalla on aina vähän hämärää. Toisaalta sinne ei myöskään osu tuuli tai lumisade ja pohja on aina erinomaisessa kunnossa ratsuja ajatellen.

Rauniot - legendan mukaan Peipon saaren pitsihuvilakylä kohtasi kohtalokkaan tulipalon 1800-luvun lopulla, ja jäljelle jäi ainoastaan epämääräiset kivijalkarauniot. Valetajat ovat kautta aikain törmänneet iltahämärässä itkevään naishahmoon, joka katoaa kuin tuhka tuuleen erään epäilyttävästi perunakellaria muistuttavan kiviröykkiön kohdalla. Mutta kukaan ei koskaan uskalla ottaa kellarista selvää...

Pähkinämetsä - saaren eteläosissa sijaitseva merkkaamaton lehtimetsikkö, jossa kasvaa erikoisia, koukeroisia pähkinäpuita. Pähkinämetsää harva löytää ja vielä harvempi löytää takaisin merkityille poluille.

Pähkinärotko - pähkinämetsän muusta saaresta erottava jokea ympäröivä rotko. Pähkinärotkolla joki laskee kuohuvaksi vesiputoukseksi, jonka yli joku on joskus rakentanut huojuvan sillan. Rotkossa vallitsee lähes viidakkomainen tunnelma rehevän kasvillisuuden ympäröidessä, lintujen sirkuttaessa ja veden kohistessa. Erityisesti talvella rotkon alue on vaarallinen ratsukoille äkkijyrkän pudotuksen ja liukkaiden penkereiden vuoksi.

Suo - rotkon ja Finkan alueen erottaa toisistaan upottava suo, jonka suopursujen tuoksu huumaa. Onpa joku joskus nähnyt virvaliekkejäkin.

Naapurin mökki - jossakin metsikköjen keskellä asuu kuulemma joku vanha kalastajapappa, joka ei pidä hevosista ja uhkailee kärkkäästi mailleen eksyviä ratsukoita. Mahtaakohan olla enää edes elossa...

Majakkalaituri - itärannan uimarannan kupeessa sijaitseva laituri, jolle on rakennettu pieni majakka ja oivallisen levähdyspaikan tarjoava venevaja. Tarinan mukaan naapuri pitää majakan valot päällä, mutta kukaan ei kalastajaan kuunaan ole törmännyt. Parempi kuitenkin pysytellä etäällä majakasta.

Kvistby - isompi naapurisaari, johon talvella voi ratsastaa jäiden yli ja kesällä pääsee veneellä.

Naapurisaarella mm.:
- Kvistbyn vierasvenesatama bed&breakfasteineen, ravintoloineen ja yleisine saunoineen
- pikkuruinen kyläkaupanpahainen
- hölösuisen mummon lahjatavarakauppa
- pittoreski kahvila
- pieni saarelaisten tori, jossa he myyvät tuoretta kalaa ja peltojensa antimia
- laakeat pellot, lammasfarmi ja maitotila

Ratsastuskoulu Susikallio
Koivukuja 10
Susijoki

Avoinna ti-pe 14.30-21.30 ja la-su 8-17.

© Ratsastuskoulu Susikallio 2008-2018. All rights reserved. VIRTUAALITALLI / VIRTUAALIHEVONEN