Susijoki

"Ei mitään luksusta, mutta kelpaa meille" - näin totesi Susijoen kunnanjohtaja vuoden 2015 eduskuntavaaleja edeltävinä päivinä. Susijoki on ties kuinka monta sataa vuotta vanha pikkukylä virtuaalisen Varsinais-Suomen maaseudulla. Susijoki sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään - ympäristössä on vain tuhansia hehtaareja peltoa ja metsikköä. Susijoen asukasluku on alle 1000 henkeä. Susijoella tapaatkin taatusti enemmän lehmiä, lampaita ja kotieläimiä, kuin ihmisiä!

Susijoen keskustasta löytyy lammastilan lisäksi koko kylän ainoasta kerrostalosta pieni ruokakauppa, nakkikioski sekä viereisestä talosta kampaamo, kirjasto ja legendaarinen Nurkkapubi. Tokkopa kylällä on myös apteekki ja koulu, mutta isommille ostoksille tai lukioon on asukkaiden suunnattava 17 kilometrin päähän lähimpään pikkukaupunkiin, Ersolaan.

Susijoen erikoispiirteitä on ainokaisen kerrostalon lisäksi myös yksi pääkatu, joka on samalla koko kylän ainoa asfalttitie. Susijoella on Susikallion lisäksii myös Jokisen ravitalli ja muutama muu pienempi hevostalli.

Pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa, ja kylälle ratsastamaan lähteviä tervehditään varmasti - paitsi seniorikansalainen Frida, joka on koko elämänsä omistanut hevosvihaajana Susijoen puhdistamiseen hevosista. Ja kaikista muista haisevista sotkuisista elukoista, kuten lampaista. Ja Susijoen keskustassa ensimmäisenä kuulet takuulla lampaiden määkimistä autojen melun sijaan.

Tärkeimmät susijokelaiset, jotka kaikkien tulee tietää

Frida Lammastie, eläkeläinen

Eläinvihaaja. Kohtalon ivaa, millaisen sukunimen naisparka on saanut. Ja millaisen äänen. Ei sitä viereisen lammastilan määkinästä erota, ellei oikein pinnistä. Ivaa taikka ei, Fridan omenanvihreä omakotitalo keskustan itälaidalla kannattaa välttää, ihan viimeiseen asti. Ellei sitten nauti tuputetusta teekupposesta ja palopuheesta siitä, kuinka hevoset, lampaat, lehmät, koirat, hiiret, mitkä tahansa elolliset, saastuttavat maapallon, pilaavat katukuvan ja rikkovat yleistä järjestystä ja rauhaa. (Toim. huom. Fridan tunnistaa vähän kyyrystä ryhdistä, pitkästä mustasta mekosta, shaalista ja harmaasta haukankatseesta.)

Leena Kivikko, sekatavarakauppayrittäjä

Tiedät varmaan ne pikkukylien autioituneet kyläkaupat, joiden ikkunat on peitetty muoveilla? Ne, jotka näyttävät enemmän kioskeilta kuin varsinaisilta kaupoilta, ja jotka myyvät tiskin alta melkein-mitä-tahansa? Susijoen Kyläkaupan piti olla yksi niistä haikeista muistoista, jotka jäävät lahoamaan kyläraitin varteen. Leena Kivikko ei antanut niin tapahtua. Leenahan ei myy, ei vaikka Keskon tj itse tulisi tarjoamaan setelitukkoa käteen. Ehei. Toisaalta, ehkä se on Leenan valloittavan ullataalasmainen persoona, joka on pitänyt kaupan pystyssä niinkin pitkään, naapurikylien ketjukaupoista huolimatta. Jos naapurin Nurkkapubissa myydään yksi kalja, Leena tietää siitä. Jos Susijoen väkiluku muuttuu, Leena tietää siitä. Maireasta hymystään tunnettu vaaleatukkainen pyylevä nainen ei kaihda jakaa Susijoki-tietouttaan asiakaskunnalleen. Leenan teinipojat, Kimmo ja Antti, norkoilevat kaupan nurkilla (= tekevät töitä) silloin tällöin. Poikien isä on unohdettu Susijoen hautuumaalle jo aikoja sitten, ja Leenasta itsestään liikkuu aika ajoin melko villejä juoruja.

Annika Meri, kampaamoyrittäjä

Kampaamo, Susijoella?? Kyllä, kuulit oikein. Ainoan kerrostalon naapurissa tönöttävässä yksikerroksisessa yritystalossa on ihka oikea maalaissalonki. Hopeisine brokaditapetteineen, koristeellisine logoineen ja höpöttävine omistajineen. Annika työskentelee parturi-kampaamossaan yksin, mutta se ei naista haittaa – sillä asiakkaitahan tässä tuppukylässä riittää. Kilpailua kun ei juuri ole. Annika tuntee Vionan pitkän ajan takaa, eikä tummaverikkö mikään outo näky salongissa olekaan. Kampaaja tunnetaan vähän höpsönä, hyväntahtoisena ja ennen kaikkea nättinä kuin mikä.

Jyllien perhe, pubiyrittäjät

Nurkkapubi on kuin epäpyhä sekoitus Emmerdalemaista kyläkuppilaa, johon kaikki – siis, kaikki – kokoontuvat, ja sitä kaupungin pahamaineisten laitamien epämääräisen hämyistä pubia, joka houkuttelee nuorisoa melkein yhtä paljon kuin jälki-istunnot yläkoululaisia. Jotta paikka olisi vielä vähän houkuttelevampi, sen omistaa lähes yhtä hämärät perhesuhteet omaava suku. Oli miten oli, Nurkkapubissa hengailee kaikki.

Iiro, perheen vähäsanainen isä, jurottaa useimmiten baaritiskin takana, säästellen sanojaan vain niille parille harvalle kanta-asiakkaalleen, jotka saapuvat jo aamutuimaan lukemaan päivän lehtiä.

Yrittäjäperheen äiti, Kata, käy paikalla vain ani harvoin, ja silloinkin syvää inhoa juuri peittelemättä. Katalla on kuulemma kakkosasunto aivan Ersola Clubin nurkilla… Turkiksia, pinkkejä tekokynsiä ja kopisevia korkoja rakastavaa naista harva edes Susijoella kaipaa, vaikka nainen kuvittelee itse olevansa koko kylän suurin julkimo.

Mitä olisi hämyinen pubi ilman kuumaa, juuri ja juuri kahdeksaatoista täyttänyttä tarjoilijaa? No ei mitään. Iiron ja Katan aikaansaannos, hiukan (tai vähän enemmänkin) blondi sirkuttaja Kati juoksee taatusti ulos, jos sanot, että siellä meni joulupukki. Vaaleakiharainen, nappisilmäinen tytterö ei taida edes tietää miten valehdellaan, ollaan ilkeitä tai juonitellaan. Kati on koko ikänsä asunut Susijoella, reputtanut monen muun tavoin koulu-uralla ja päätynyt vanhempiensa yrityksen leipiin. Kati tuntuu kuitenkin olevan varsin tyytyväinen saadessaan pyyhkiä kaljatahroja pöydiltä pikkuruisissa paidoissaan, punatuille huulille hymy jämähtäneenä.

Tauno Tuppu, kirjastonhoitaja

Kunnan kirjasto on nököttänyt kampaamon ja Nurkkapubin välissä niin kauan kuin Susijoella on ihmisasutusta ollut. Ei sieltä kannata mitään kultaisen 80-luvun jälkeen julkaistua tai kovin laajamittaista kokoelmaa lähteä hakemaan, mutta aina toisinaan on ihan kiva puhaltaa pölyt unohtuneesta eepoksesta ja syventyä siihen kirjaston hiljaisuudessa. Nimittäin hiljaista siellä on. Kuin hautausmaalla. Ei, odotas, hautausmaalla saattaa kuulla lintujen sirkutusta. Susijoen kirjaston rikkumattomasta hiljaisuudesta vastaa omatoimisesti Tauno Tuppu, kurttuinen, kyyryselkäinen miehenhujoppi, jonka olisi pitänyt jäädä eläkkeelle silloin, kun sinapinväriset vakosamettihousut ja pellavapaidat jäivät muodista. Joko (ilmeisesti aina sitä samaa) lehteä lukevan Tupun sihahtelut pitävät kirjaston harvat kävijät hiljaisina, tai sitten kukaan ei halua vaihtaa Tupun kanssa nyökkäyksiä enempää. Kirjastossa käytyä vaatteisiin tarttuu vanhojen kirjojen, pölyn ja ukkorähjän lähtemätön löyhkä.

Johanna Kantola, opettaja

Susijoen yhdistetyssä ala- ja yläkoulussa työskentelee kymmenisen henkilöä, mutta kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Kantolan Johanna. Vetyperoksidiblondi, joka ei kaihda käyttää tyköistuvia, naiseutta tihkuvia vaatteita. Kantola on alakoulun luokanopettaja, jonka suunnilleen koko kylä tuntee. Pahasuisimpien (Kivikkojen) mukaan Johanna tunsi aikoinaan hyvinkin Tupun, oikein perinjuurin, mutta kukaan ei oikein osaa ottaa kantaa, miksei Johanna nykyään ole Johanna Tuppu. Tämäkin ehkä tapahtui silloin kun Nirvana oli uutta ja ihmeellistä, mutta Susijoella mikään mehevä juttu ei vanhene. Koskaan.

Ratsastuskoulu Susikallio
Koivukuja 10
Susijoki

Avoinna ti-pe 14.30-21.30 ja la-su 8-17.

© Ratsastuskoulu Susikallio 2008-2018. All rights reserved. VIRTUAALITALLI / VIRTUAALIHEVONEN